Silja kirjoittaa:

26. - 29.6.2012 Piritassa

       Viisi yötä vierähti Piritassa ja kolmena päivänä luonamme kävi sähkömiehiä, jotka kuumeisesti yrittivät saada sähköongelmaamme ratkaistua. Suomalainen firman omistaja käyttäytyi tosi töykeästi eikä palvelualttiudesta ollut tietoakaan. Vihdoin kolmannella kerralla tuli kaksi venäjää puhuvaa miestä ja he pistivät hihat heilumaan siihen malliin, että kaikki tuli kuntoon. Muuten päivät sujuivat auringosta nautiskellen ja ostoksia tehden. Piritassa järjestettiin samaan aikaan surffilautailun nuorten EM-kisat ja paikalla oli kansainvälistä porukkaa paljon.

Piritan satamaa


Olympiatunnelmaa vuodelta 1980

30.6 - 1.7.2012 Naissaaressa

       Naissaari osoittautui mielenkiintoiseksi paikaksi täynnä neuvostoajan muistoja. Satama oli kurjan näköinen. Palveluina löytyi ainoastaan ravintola, mutta se riitti meille. Ruokana siellä sai kylläkin ainoastaan ranskalaisia ja pihviä 10,- euron hintaan. Ei kiitos! Kylän ”keskustaan” mentiin ikiaikaisella junalla ja kahvilasta sai kaikkea muuta paitsi kahvia. Tuntui hyytävältä käydä neuvostosotilaiden majapaikassa, johon he olivat jättäneet henkilökohtaisia tavaroitaan mm. vaatteita ja seinällä olevan vuoden 1992 kalenterin. Katot roikkuivat joissakin huoneissa niin uhkaavasti ettei arvannut sisälle mennä.


Ruusuinen Naissaar

Kohta turistit saa kyytiä

2. - 3.7.2012 Väike-Pakrissa

       Päätettiin mennä ankkuriin Väike-Pakrin edustalle ja saari näytti hienolta. Sinne sitten kumiveneellä ja tutkimaan saaren mysteerejä. Ilma oli helteinen ja oli kiva kävellä saarella kulkevia polkuja pitkin. Siellä jopa rakennettiin uutta taloa. Petri katseli huolestuneena veneen suuntaan, sillä sitä ei näkynyt juuri siltä kohtaa saarta. Sanoin, että puut varmaan ovat edessä. Kuljettuamme vielä jonkin matkaa menimme saaren rantaan ja Petri kysyi, että näyttääkö minusta siltä, että onko vene kulkeutunut kauemmas. Kyllä näin oli! Veneemme lähestyi jo uhkaavasti Paldiskiin menevää laivaväylää. Se oli irronnut ankkuristaan! Nyt Petri sai vipinää kinttuihinsa ja äkkiä kumiveneelle. Hurjan soutamisen jälkeen hän saavuttikin veneen ja ohjasi sen lähemmäs rantaa. Siinä rytäkässä diesel pääsi just loppumaan ja moottori haukkaamaan ilmaa, josta aiheutuikin monen päivän Siperia. Moottori ei enää käynnistynyt ja yritimme purjein päästä Paldiskiin ja saada apua joltain. Mauri ystävällisesti yritti puhelimitse opastaa meitä ja piti löysäillä ruuvia ja vemputtaa käsipumppua. Paldiskissa oli erittäin ystävällinen vastaanotto, mutta apua varsinaiseen ongelmaamme emme saaneet. Satamakapteeni käytti Petriä jopa kaupassa autollaan ja toivotti meille kaikkea hyvää kuitenkin jatkossa. Päätimme purjehtia Lohusaluun, johon tuulet meidät hyvin saattelisivat.

Sanni Väike-Pakrin edustalla

3. - 4.7.2012 Lohusalussa

       Lohusalun palvelut ovat aina hyvät lukuunottamatta kaupan puuttumista. Meille se ei kuitenkaan ollutkaan nyt tarpeen, kun saatiin muonavarastoa täydennettyä Paldiskissa. Käytiin syömässä viereisessä ravintolassa ja sitten saunaan ja suihkuun. Huomenna yritetään seuraavan kerran moottorin käynnistymistä.

       Aamulla herättyämme teimme töitä moottorin kanssa, mutta hellepäivän vuoksi läheinen ihana hiekkaranta houkutteli ja menimme vähäksi aikaa sinne köllöttelemään. Sen jälkeen Petri yritti kysyä satamatoimistosta, että onko heillä tietoa kenestäkään, joka voisi auttaa meitä moottorin kanssa. Ei ollut. Onneksi veneelle palatessaan Petri meni satama-alueella olevaan parakkiin, jossa paikallinen rasvanäppi Veljo nimeltään rassasi ruohonleikkuriaan. Hän tuli ystävällisesti katsomaan moottoria ja sanoi ymmärtävänsä paremmin bensakoneista. Hain netistä ohjeita veneihmisten keskustelupalstalta ja hän teki sen mukaan. Moottori olikin jo hyvin lähellä käynnistymistä, mutta ei kuitenkaan. Veljo istui hetken kanssamme oluen ääressä ennen kotiinlähtöään. Hän puhui hyvää suomea ja saimme tietää, että oli kiinnostunut niin paljon kulttuuristamme, että oli lukenut suomenkielistä kirjallisuutta ja katsonut Suomen televisio-ohjelmia. Hienoa! Hänen poikansa työskenteli Suomessa IT-alalla ja hän oli ylpeä siitä, että koko perhe osasi suomen kieltä.

       Seuraavana aamuna teimme Petrin kanssa urakalla töitä moottorin eteen ja lopulta se käynnistyi. Viereisen veneen pariskunta taisi katsella ihmeissään riemuamme veneen kannella. Ei muuta kuin suihkuun ja kohti uusia seikkailuja!



Petri kirjoittaa:

29.6.

On meitä koeteltu vitsauksilla. Onko suurempi sähkön puute vai sähkömies, en tiedä. Minutkin on väkipakolla raahattu juhannusta myöten leikkimään sähkömiestä, millaista minusta ei ikinä kasva. Kaiken maailman hattivateilla, niin hyvää tarkoittavatkin, on ollut erilaisia mielipiteitä esim. koneen lataustehosta tai erilaisten akkujen yhdistämisestä. Minä siinä sitten välissä yritän kolmella kielellä selittää ja neljännellä ymmärtää tai olla jotain mieltä. Paikallinen Baltic Boat on järjestänyt meille harmaita hiuksia ukoillaan, jotka ovat pitkään odotuttaneet, päiväkaudet. Vasta tänään muuttui kaikki kun manasin, että Petrinpäivänä onnistuu kaikki. Ja harasoo niin kävikin. Kamojen siirtelyn täysi myrsky ja veneen uumenien kaivuu, mittailu ja monta slaavilaista sanapartta. Miinus ja plus ovat yhtäkaikki yhteisiä sanoja. Plus-merkkinen ulottuvuus havaittiin posahtaneeksi. Näin oli vihdoin ongelma ratkaistu ja jopa uusi uljas laturi asennettu. Toden totta alkoi onnistua. Jopa jäätävät kaikista mahdollisista ilmansuunnista pukkaavat tuulet hellittivät, pilvet karkasivat ja aurinko armahti. Illalla pärjää jo t-paidassa. Kärrypoika toi laivaan jokusen virvokkeen ja olemme valmiit jatkamaan matkaa, me ja navigaattori, me ja kaikki 300 ampeeria.

 

30.6 klo 11.20-13.50

Pirittassa on tosi innokasta, suorastaan fanaattista purjehdusharrastusta, mitä en ole nähnyt missään muualla. Kovasti nuorempia komennellaankin. Kaikki toimii täällä täsmällisesti ja laskemoidusti, vaan mahtaako siinä enää olla purjehduksen iloa?

Meillä oli kyllä kiva sivumyötis Naissaareen. Nyt toimii navigaattorikin ja olikin kovin vaivatonta.

1.7 klo 10.45-19.20

Naissaari ei menetä mystisyydestään yhtään käynnin jälkeen. Rannat ovat fantastiset, metsä lähes luonnontilainen. Hyttyset käyvät raa ´asti kimppuun. Militaristisia jäänteitä on runsaasti. Lasten leikkipaikalla on miina ja ohjus laukaisualustoineen, joiden purkamista tenavat voivat harjoitella.

Tänään on lähes pläkä. Dieseli-ilma. Väike-Pakrin rannat vaikuttavat sopivilta ankkuroimiseen. Helle on alkanut, mutta taas pukkaa iltaa myöten sadetta.



Lasten leikkikaluja Naissaaressa



Lenin


Neuvostokeittiö


Tilataideteos Naissaaressa

3.7 klo 15.30-18.10. Paldiski-Lohusalu

4.7.

Oli niin väsy olo eilen, ettei jaksanut edes kirjoittaa.

Kun oltiin tultu Väike-Pakrin edustalle ankkuriin, pyörittivät tuulet meitä sinne tänne. Sain houkuteltua Siljan kumiveneeseen, mutta keulaportaiden kautta olisi ollut vaikeampaa kuin perästä, sainpahan veneestä siellä hyvän otteen. Pääsemme katajaiselle Pakrille katselemaan lukiusia outoja kivijalkoja ja rantajyrkänteitä. Metsmaasikoita poimimme. Itse Väinämöinen liehupartoineen rakentaa uutta taloa saarelle. Tämän näimme ja löytyi se ranta, mihin hirsistä päätellen suunnitellaan laituria. Nyt aloin ihmetellen Siljalta kysellä, että eikö vene olekin ihmeen kaukana! Oli se. Tuli juoksureissu kumiveneelle ja maratonsoutu veneelle, joka päivän puuskien kiidättämänä lähestyi Paldiskia. Tiesin sentään, että kumivenoseni kevyempänä saavuttaisi Sannia. Sain koneen käyntiin ja jyskytin lähelle rantaa. Laskiessani ankkuria kone oudosti yskähti ja sammui.

Tästä se helvetti alkoi. Dieseliä ei saa IKINÄ päästää polttoainetta vaille. Naputimme pumpputikkua kuin paholaiset sähköttäen epätoivoisia toiveitamme Pakrin jumalille toivoa vailla sormet miltei verillä ja käsivarret turtina. Ankkuri oli sotkeutunut palloksi kettinkiinsä. Köysi oli ollut myös liian lyhyt. Mikään selitys ei auttanut, luottamus ankkurissa oloon oli mennyt. Sää oli kuitenkin lämmennyt ja tuuli olematon. Omat fiilikseni yön ”päivystysvuorolla” jo kohosivat höystettynä hyvällä musalla ja miltei kokonaisella kuulla. Silja oli myös aamulla itse aurinko. Venkutimme yhdessä öljytikkua ja kerran örähti moottori, mutta vain sen kerran.

Lähdimme Paldiskiin hakemaan apua, hinkuttamaan vasten kolkkoa laivanlastauslaiturin betonia. Tietenkin olimme lainsuojattomia kaupallisessa satamassa, mutta ystävällinen nuori poika soitti puolestamme satamakapteenille. Hän oli kovin ystävällinen vanha merikarhu, muttei yllätykseksemme saanut koko Paldiskista löytymään dieselmiestä. Mutta ensimmäistä kertaa elämässäni sain taksikuskiksi oikean merikapteenin. Hän vielä teki sen hyvää hyvyyttään, kuskasi ruokakauppaan ja takaisin. Mies oli ollut kapteenina Tallinn-nimisellä laivalla ennen Georg Otsia.

Ahtaasta paikasta oli vaikea lähteä purjein heikkoon tuuleen. Sivumyötiksellä päästään kuitenkin upealla purjehduksella Lohusaluun. Tyyntyvä tuuli juuri ja juuri jaksaa lopussa. Ymmärtäväinen paikallinen satamakapteeni ohjaa meidät aallonmurtajan päähän. Täällä somassa kelissä mukavuuksien äärellä asenne koneasioihin muuttuu. Vemputamme väliin vipua, väliin tänään jo rantalomailemme. Rantaraitilla kuulostelen, josko mitään apua olisi saatavilla. Tavallinen vastaus on: Tallinnasta saa. Lukuisten ohjeiden viidakko oli vain mieltä hämmentämässä. Olisi vain vemputin ja ruuvi, jonka juurelta joko pursuaisi öljyä tai sitten ei. Vihdoin löytyi Veljo verstaskontin takaa, sen lokinpesän merenpuolelta, jonka munien hautoja aina ohittaessa pahaenteisesti rääkäisi. Veljo on luihu sataman poika läheisestä kylästä. Hieman yksinkertainen, ajattelen, mutta kaikkea muuta! Hän oli tosi terävä tyyppi. Mekaanikkona hahmotti heti paikalla dieselkoneen, vaikkei ollut sellaisia ikinä korjannut. Suomea puhumaan hän oli oppinut suoraan kirjoja lukemalla. Netin ohjeista oli heti apua ja yhteispelillä saimme koneen käynnistymään iloisesti. Nyt on tehtävänä enää saada kone pysymään käynnissä, mutta tiedämme, ettei se enää vaadi muuta kuin ahkeraa pumppausta. Ilmakuplat on saatu pois, on vain saatava aikaan PAINETTA, kaikkien muskeleiden takaa hirmuinen paine.


Vemputin-veneilijän Siperia

 

 

 

 

 

Oikealla Sanni


Petri kirjoittaa:

30.5.2012

Chummy on sen nimi uuden uljaan purjealuksen, mutta suomeksihan se on helpompi ääntää SANNI, olkoon se siis veneen nimi. Sipoon perukoilta se löytyi, kylästä, jonka nimi ei taivu suussa, Järvenpään läheltä kylläkin. Pellon laidasta hevosten keskeltä ollaan päästy merellisempään tunnelmaan Sipoonrantaan Karhusaarta vastapäätä. Edellinen omistaja antoi valtaisat luennot teknisistä yksityiskohdista. Aika hyvin olen mielestäni pysynyt perässä.

Nyt alkaa olla jo hieman rennompaa täällä kajuutassa olusen ääressä. Sijasin pedin keulaan. Vessaa en saanut toimimaan veden puolesta, muuten kaikki ok. Rullafokan asentaminen oli kahden miehen urakka. Mastosta putosi pikkulinnun pesä munineen kaikkineen! Voi raukkoja, mutta niinhän ampiaisillekin joka kevät käy. Veneet ovat pahaa aavistamattomien suosikkipaikkoja.

Scanmar Compis on tämä pursi.

 

31.5.

Yö on vilpoinen, mutta aamuaurinko alkaa jo lämmittää keulaluukkua. Lähden 8.15 jyristelemään hienolla Yanmarin dieselillä kotiinpäin. Hieman saan apuja genoasta, mutta tuuli kääntyy pian vastaiseksi. Hiukan on talviterässä navigointi Villingin edustalla, sillä joudun turhan lähelle matalikkoa. Hyvin onneksi näkee. Hiukan viluisena saavun Suomenojalle poijuun 12.30. Lämmitttelen moottorin jälkilämmössä.

 

1.6.

Pääsen nippa nappa uimatta tyhjentyvällä kumiveneellä poijulle. Silja kuuraa ja mä teen pikku asennuksia. Mm. uudet hienot lazy jackit ilmestyvät.

3.6.

16.00-20.30.

Päästiin eilen töin tuskin Suomenojan laiturista navakan tuulen painaessa meitä päin laituria. Tankataan ja otetaan vettä Skatalta, mistä lähdetään neljän maissa. Yllätetään Selinan miehistö Kytön kohdalla. Aegir onkin kasvanut yllättäen aivan uusiin mittohin. Nostetaan purjeita ja lähdetään Selinan perään osin moottorilla huijaten, tuuli kun puskee melkein vastaan. Ollaan jo rantauduttu Stora Svartöhön, kun Mauri neuvoo siirtymään toiseen paikkaan. Sekaannuksen vuoksi muutetaan paikkaa oikeasta aivan väärään. Pikku saarta kiertäessä sattuu vahinko, kun en kierrä vihreää keppiä riittävän kaukaa. Tulee julma pomppu ja Silja keulassa loukkaa kylkensä, huulansa ja nenästä tulee verta. Epäonnen päivä jatkuu vielä, kun ankkurin solmu irtoaa. Ollaan sitten Selinan kyljessä yö. Grillaillaan katoksen alla, mutta on yhä kovin kylmä. Hauska kohtaaminen silti. Koko menomatkan on Silja uurastanut siivoilemisessa ja järkkäilemisessä.

Veneen ilme muuttuu koko ajan. Tänään saadaan sohvan selkänojatyynyt teipattua. Tänään lähdettiin 12.30. Perillä Suomenojan poijulla 16.55. Siihen mahtuu makkaranpaistotaukokin. Vettä on ripsinyt, mutta osin nyt aurinko paistaa.

6.6.

12.10-14.10.

Poikasten kanssa puksutellaan täyttä vauhtia Suokkiin. Sadetta yritetään paeta, muttei aivan onnistuta. Tuuli on heikko.

7.6.

Suomenlinna tarjosi kivoja seikkailukoloja pojille. Sauna ei ollut lämmin sovittuun aikaan. Odotusjuomat sentään tarjottiin. Hölmö fiilis jäi kuitenkin. Nekin kyltit, joissa kielletään juomasta omia juomia saunaosastolla. Käsienpesuvettä ei tahdo tulla, kun sensori on niin pihi. Aurinko on kuitenkin paistanut, vaikka viileähkö onkin. Vilpoisessa nukuttiin hyvin aina yhteentoista! Suomenojalle on mahdoton kuvitellakaan jättävänsä venettä laituriin, kun on kiivain vesillelaskuaika.

10.6.

Ahkerusten siivous -ja asennusporukka täällä riehuu. Ollaan yötä veneellä ja ihastelleen ja mietitään, miten mikäkin toimii.

21.6.

Pojat ovat maakrapuilleet Yyterissä, Silja töissä. Vene on poijussaan potkinut keulaportaat kannelle. Onneksi yksi vahva naru on estänyt tikkaiden joutumisen Poseidonille. Hirmu bunkraus alkaa heti iltapäivästä ja siinä välissä AEGIR myydään. Kaikkine kamoinemme siirrymme poijua päin. Rannassa on poliiseja ihmettelemässä vanhan ukon häviämistä. Sillä katson epäluuloisesti raskaasti kelluvaa pyöräilykypärää laiturin päässä. Arvoitukseksi jää. (Mutta myöhemmin arvailut pikemminkin vahvistuvat: olen saattanut nähdä kadonneen ruumiin). Illan kummallisuudet eivät pääty tähän. Pikku vesitaso laskeutuu aivan hallitusti Suomenojan lahdelle. Aurinko paistaa silti häikäisten kuskin ja omin silmin näen koneen menevän keulasta aivan paskaksi potkurin osuessa ilkeällä äänellä suoraan laituriin..sellaiseen, joka oudosta syystä lähellä rantaa ankkurissa killuu. Näyttää että ohjaamo ja siivet murskaantuvat. Kuski selviää ihmeen kaupalla laiturille, mutta monenlaista pelastushässäkkää saamme nähdä. Mitäpä siinä enempi ihmettely auttaa! Pikkuhiljaa saadaan valtava tavaramäärä jotakuinkin paikoilleen, kunnes päästään kokeilemaan lämpöpatteria.

Siljan kirjoittamaa:

21.6.2012 Suomenojalla

Päivä oli vauhdikas. Ensin entisen veneen myynti ja sitten uuden lastaus pitkää purjehdusta varten. Päätettiin yöpyä veneessä Suomenojalla, jotta päästään aamulla hyvissä ajoin ylittämään Suomenlahtea. Ilta menikin puuhastelun parissa kunnes sen keskeytti uteliaisuus katsoa laskeutuvaa vesitasoa. Mutta mitä ihmettä! Se paiskautuikin päin laituria ja koneen nokka kääntyi kohti syvyyksiä. Lentäjä tuntui kuitenkin pelastuneen, sillä sadattelujen saattelemana hän nousi laiturille. Kohta paikalle kerääntyikin sankka joukko pelastajia ja muita uteliaita. No tämä episodi ei meitä hirveesti häirinnyt vaan jatkettiin valmistautumista edelleen.


22.6.

Petri kirjoittaa:

9.30-18.25

Kaunis, alkuun tyyni päivä. Ongelmilla alkaa. Navigointiin tarvittava sähkö on hukassa. Ison mittakaavan kartalla löydetään silti helpost Keri, mutta Pranglista ei saada tietokoneyhteyksistä huolimatta alkuun riittävää infoa. Broidin linkkivinkki auttaa tiedostamaan lopulta, että satama on aivan toisella puolella (-pohjois-) kuin mitä laivaväylän perusteella yritettiin. Mennään varmuuden vuoksi samaa reittiä takas. Aikaa menee, mutta lopulta päästään ilkeännäköisten kivien välistä satamaan.

Silja kirjoittaa:

22.6.2012 Lähtö ja saapuminen Prangliin

Herättiin n. 8.30 ja aamiaisen jälkeen lähdettiin ylittämään Suomenlahtea. Ilma oli kaunis, mutta aika tuuleton. Koneella mentiin ja nautittiin samalla ihanasta auringosta ja meren välkkeestä. Jo aamulla ilmennyt sähköongelma vaivasi edelleen eli lamput eivät palaneet ja karttaplotteri oli pimeänä. Merikartan avulla päästiin Pranglin kohdalle, mutta väärälle puolelle saarta. Onneksi tietokone oli mukana ja Maurin avustuksella saatiin lähestymiskartta koneelle. Se olikin tarkkaa navigointia, sillä väylä oli kapea ja kivikot uhkaavasti molemmin puolin. Selvittiin ja jo satama kertoi, että kyseessä on mielenkiintoinen saari. Ilta oli lämmin ja auringonpaisteinen.



Pranglin laivastoa


23.6.2012 Pranglissa

Yöllä alkoi myrsky, joka heilutti venettä oikein urakalla sateen säestyksellä. Aamulla herättyämme uhmasimme ilmojen jumalaa ja lähdimme tutustumaan tarkemmin tähän saareen. Tiet olivat hiekkateitä, joita pitkin kulkeminen onnistui parhaiten mönkijöillä, jotka olivatkin saarelaisten vakiovaruste. Ne autot, joita täällä oli, eivät ainakaan olleet katsastuskelpoisia, sillä niissä ei ollut rekkareita ja pakoputket tai tuulilasit olivat turhamaisuutta. Neuvostojoukkojen poistuttua oli heiltä todennäköisesti jäänyt ylijäämäkamaa. Ne oli otetty saaren takseiksi eli UAZ-kuorma-autot kuskasivat niin turisteja kuin paikallisiakin paikasta toiseen. Leirintäalue oli uusi, vuonna 2011 rakennettu, jossa oli vuokrattavia mökkejä ja hieno juhannuskokko kasattu iltaa varten. Sinnepä sitten iltasella. Kylässä oli "Must Luuk" -niminen grilli, jossa pakasteranskalaisista sai hetkessä aterian "Friikartulid pihviga tai viineriga". Muuten hyvät, mutta osa ranskalaisista oli jäänyt sulattamatta lautaselle päästyään. Pihvit olivat hyviä ja sentään lämpimiä. Illalla oli rahvamajalla soittamassa bändi ja tanssit kruunasivat juhannusaaton. Petri meni katsomaan paikallista meininkiä meikäläisen jäätyä sään vuoksi sisätiloihin veneeseen. Juhannuskokko jäi polttamatta myrskyn vuoksi. Paikalliset olivat kasanneet sinne vanhoja veneitä ja jopa vuodevaatteita poltettavaksi. Jääköhän ne nyt sitten kokkoon vuosikertaa 2013?


Juhannustie


Jaanitantsut

24.6.2012 Pranglissa

Jälleen aamu alkoi ankean synkeänä ja sateisena. Viivyttelimme ja sitten lähdimme katsastamaan lisää tästä merkillisestä paikasta. Kirkko ja hautausmaa oli nähtävyys sinänsä. Enpä ole ennen nähnyt ahomaisemaan tehtyä hautausmaata, jossa maasto sai kumpuilla kaikessa rauhassa ja haavat ja katajat kasvaa siellä, missä halusivat. Haudat olivat vanhoja suurimmalta osaltaan ja nimissä näkyi rantaruotsalaisuus. Tämäkin saari on ollut heidän asuttamansa aikaisemmin. Pari paikallista vanhaa naista tuli lehminensä hymysuin meitä vastaan ja toivottivat "tere" -huudahduksin meille mukavaa päivää. Tällaista näkyä en muista nähneeni kuin mummolassa 1960-luvulla. Miten ihanaa alkuperäistä nämä pranglilaiset ovatkaan! Satamasta lähtee yhteysalus Leppneemeen, johon Tallinnasta tulleet varsinkin tänään juhannuspäivänä ovat sankoin joukoin menneet. Satama on hiljentynyt, mutta me jäämme vielä ja aikautaulua ei meidän lähdölle ole.


Kodin rauhaa


Kalamaja


Vessahuumoria1


Vessahuumoria2

Petri kirjoittaa:

25.6. klo 12.50 - 16.25

Ei häda midagi! Silti oli aika tuima lähtö navakkaan vastatuuleen ja maininkeihin kapeasta aallonmurtajasta. Linjat näkyivät, mutta aallot painoivat sivuun, eikä voinut tietää, missä lähin kivi väijyy. Lopulta uskallan ottaa läntisen kurssin ja helpottaa. Nygrundin pohjoispoiju löytyy helposti. Tallinn madal vilauttaa itseään sen verran, että tiedän, milloin voi kääntää etelämmäs. Aegnan majakka löytyy huononevan näkyvyyden takia vasta myöhään, ajoissa kuitenkin. Sataa melkein koko ajan. Genoa auttaa hetken. Uusi takki on todella hintansa väärtti. Ennen Pirittaa taivas sitten todella repeää, enkä hetkeen näe rantaa ollenkaan. Aika ihme onkin, että rantauduttaessa paistaa aurinko lämpimästi! Satama on saanut uuden edustavamman ilmeen sitten viime käynnin noin 10 vuotta sitten. Veneitä on paljon enemmän, samoin palveluita. Alun kovassa kyydissä aukesi tukkiutunut viemärikin.