Oikealla Sanni


Petri kirjoittaa:

30.5.2012

Chummy on sen nimi uuden uljaan purjealuksen, mutta suomeksihan se on helpompi ääntää SANNI, olkoon se siis veneen nimi. Sipoon perukoilta se löytyi, kylästä, jonka nimi ei taivu suussa, Järvenpään läheltä kylläkin. Pellon laidasta hevosten keskeltä ollaan päästy merellisempään tunnelmaan Sipoonrantaan Karhusaarta vastapäätä. Edellinen omistaja antoi valtaisat luennot teknisistä yksityiskohdista. Aika hyvin olen mielestäni pysynyt perässä.

Nyt alkaa olla jo hieman rennompaa täällä kajuutassa olusen ääressä. Sijasin pedin keulaan. Vessaa en saanut toimimaan veden puolesta, muuten kaikki ok. Rullafokan asentaminen oli kahden miehen urakka. Mastosta putosi pikkulinnun pesä munineen kaikkineen! Voi raukkoja, mutta niinhän ampiaisillekin joka kevät käy. Veneet ovat pahaa aavistamattomien suosikkipaikkoja.

Scanmar Compis on tämä pursi.

 

31.5.

Yö on vilpoinen, mutta aamuaurinko alkaa jo lämmittää keulaluukkua. Lähden 8.15 jyristelemään hienolla Yanmarin dieselillä kotiinpäin. Hieman saan apuja genoasta, mutta tuuli kääntyy pian vastaiseksi. Hiukan on talviterässä navigointi Villingin edustalla, sillä joudun turhan lähelle matalikkoa. Hyvin onneksi näkee. Hiukan viluisena saavun Suomenojalle poijuun 12.30. Lämmitttelen moottorin jälkilämmössä.

 

1.6.

Pääsen nippa nappa uimatta tyhjentyvällä kumiveneellä poijulle. Silja kuuraa ja mä teen pikku asennuksia. Mm. uudet hienot lazy jackit ilmestyvät.

3.6.

16.00-20.30.

Päästiin eilen töin tuskin Suomenojan laiturista navakan tuulen painaessa meitä päin laituria. Tankataan ja otetaan vettä Skatalta, mistä lähdetään neljän maissa. Yllätetään Selinan miehistö Kytön kohdalla. Aegir onkin kasvanut yllättäen aivan uusiin mittohin. Nostetaan purjeita ja lähdetään Selinan perään osin moottorilla huijaten, tuuli kun puskee melkein vastaan. Ollaan jo rantauduttu Stora Svartöhön, kun Mauri neuvoo siirtymään toiseen paikkaan. Sekaannuksen vuoksi muutetaan paikkaa oikeasta aivan väärään. Pikku saarta kiertäessä sattuu vahinko, kun en kierrä vihreää keppiä riittävän kaukaa. Tulee julma pomppu ja Silja keulassa loukkaa kylkensä, huulansa ja nenästä tulee verta. Epäonnen päivä jatkuu vielä, kun ankkurin solmu irtoaa. Ollaan sitten Selinan kyljessä yö. Grillaillaan katoksen alla, mutta on yhä kovin kylmä. Hauska kohtaaminen silti. Koko menomatkan on Silja uurastanut siivoilemisessa ja järkkäilemisessä.

Veneen ilme muuttuu koko ajan. Tänään saadaan sohvan selkänojatyynyt teipattua. Tänään lähdettiin 12.30. Perillä Suomenojan poijulla 16.55. Siihen mahtuu makkaranpaistotaukokin. Vettä on ripsinyt, mutta osin nyt aurinko paistaa.

6.6.

12.10-14.10.

Poikasten kanssa puksutellaan täyttä vauhtia Suokkiin. Sadetta yritetään paeta, muttei aivan onnistuta. Tuuli on heikko.

7.6.

Suomenlinna tarjosi kivoja seikkailukoloja pojille. Sauna ei ollut lämmin sovittuun aikaan. Odotusjuomat sentään tarjottiin. Hölmö fiilis jäi kuitenkin. Nekin kyltit, joissa kielletään juomasta omia juomia saunaosastolla. Käsienpesuvettä ei tahdo tulla, kun sensori on niin pihi. Aurinko on kuitenkin paistanut, vaikka viileähkö onkin. Vilpoisessa nukuttiin hyvin aina yhteentoista! Suomenojalle on mahdoton kuvitellakaan jättävänsä venettä laituriin, kun on kiivain vesillelaskuaika.

10.6.

Ahkerusten siivous -ja asennusporukka täällä riehuu. Ollaan yötä veneellä ja ihastelleen ja mietitään, miten mikäkin toimii.

21.6.

Pojat ovat maakrapuilleet Yyterissä, Silja töissä. Vene on poijussaan potkinut keulaportaat kannelle. Onneksi yksi vahva naru on estänyt tikkaiden joutumisen Poseidonille. Hirmu bunkraus alkaa heti iltapäivästä ja siinä välissä AEGIR myydään. Kaikkine kamoinemme siirrymme poijua päin. Rannassa on poliiseja ihmettelemässä vanhan ukon häviämistä. Sillä katson epäluuloisesti raskaasti kelluvaa pyöräilykypärää laiturin päässä. Arvoitukseksi jää. (Mutta myöhemmin arvailut pikemminkin vahvistuvat: olen saattanut nähdä kadonneen ruumiin). Illan kummallisuudet eivät pääty tähän. Pikku vesitaso laskeutuu aivan hallitusti Suomenojan lahdelle. Aurinko paistaa silti häikäisten kuskin ja omin silmin näen koneen menevän keulasta aivan paskaksi potkurin osuessa ilkeällä äänellä suoraan laituriin..sellaiseen, joka oudosta syystä lähellä rantaa ankkurissa killuu. Näyttää että ohjaamo ja siivet murskaantuvat. Kuski selviää ihmeen kaupalla laiturille, mutta monenlaista pelastushässäkkää saamme nähdä. Mitäpä siinä enempi ihmettely auttaa! Pikkuhiljaa saadaan valtava tavaramäärä jotakuinkin paikoilleen, kunnes päästään kokeilemaan lämpöpatteria.

Siljan kirjoittamaa:

21.6.2012 Suomenojalla

Päivä oli vauhdikas. Ensin entisen veneen myynti ja sitten uuden lastaus pitkää purjehdusta varten. Päätettiin yöpyä veneessä Suomenojalla, jotta päästään aamulla hyvissä ajoin ylittämään Suomenlahtea. Ilta menikin puuhastelun parissa kunnes sen keskeytti uteliaisuus katsoa laskeutuvaa vesitasoa. Mutta mitä ihmettä! Se paiskautuikin päin laituria ja koneen nokka kääntyi kohti syvyyksiä. Lentäjä tuntui kuitenkin pelastuneen, sillä sadattelujen saattelemana hän nousi laiturille. Kohta paikalle kerääntyikin sankka joukko pelastajia ja muita uteliaita. No tämä episodi ei meitä hirveesti häirinnyt vaan jatkettiin valmistautumista edelleen.


22.6.

Petri kirjoittaa:

9.30-18.25

Kaunis, alkuun tyyni päivä. Ongelmilla alkaa. Navigointiin tarvittava sähkö on hukassa. Ison mittakaavan kartalla löydetään silti helpost Keri, mutta Pranglista ei saada tietokoneyhteyksistä huolimatta alkuun riittävää infoa. Broidin linkkivinkki auttaa tiedostamaan lopulta, että satama on aivan toisella puolella (-pohjois-) kuin mitä laivaväylän perusteella yritettiin. Mennään varmuuden vuoksi samaa reittiä takas. Aikaa menee, mutta lopulta päästään ilkeännäköisten kivien välistä satamaan.

Silja kirjoittaa:

22.6.2012 Lähtö ja saapuminen Prangliin

Herättiin n. 8.30 ja aamiaisen jälkeen lähdettiin ylittämään Suomenlahtea. Ilma oli kaunis, mutta aika tuuleton. Koneella mentiin ja nautittiin samalla ihanasta auringosta ja meren välkkeestä. Jo aamulla ilmennyt sähköongelma vaivasi edelleen eli lamput eivät palaneet ja karttaplotteri oli pimeänä. Merikartan avulla päästiin Pranglin kohdalle, mutta väärälle puolelle saarta. Onneksi tietokone oli mukana ja Maurin avustuksella saatiin lähestymiskartta koneelle. Se olikin tarkkaa navigointia, sillä väylä oli kapea ja kivikot uhkaavasti molemmin puolin. Selvittiin ja jo satama kertoi, että kyseessä on mielenkiintoinen saari. Ilta oli lämmin ja auringonpaisteinen.



Pranglin laivastoa


23.6.2012 Pranglissa

Yöllä alkoi myrsky, joka heilutti venettä oikein urakalla sateen säestyksellä. Aamulla herättyämme uhmasimme ilmojen jumalaa ja lähdimme tutustumaan tarkemmin tähän saareen. Tiet olivat hiekkateitä, joita pitkin kulkeminen onnistui parhaiten mönkijöillä, jotka olivatkin saarelaisten vakiovaruste. Ne autot, joita täällä oli, eivät ainakaan olleet katsastuskelpoisia, sillä niissä ei ollut rekkareita ja pakoputket tai tuulilasit olivat turhamaisuutta. Neuvostojoukkojen poistuttua oli heiltä todennäköisesti jäänyt ylijäämäkamaa. Ne oli otetty saaren takseiksi eli UAZ-kuorma-autot kuskasivat niin turisteja kuin paikallisiakin paikasta toiseen. Leirintäalue oli uusi, vuonna 2011 rakennettu, jossa oli vuokrattavia mökkejä ja hieno juhannuskokko kasattu iltaa varten. Sinnepä sitten iltasella. Kylässä oli "Must Luuk" -niminen grilli, jossa pakasteranskalaisista sai hetkessä aterian "Friikartulid pihviga tai viineriga". Muuten hyvät, mutta osa ranskalaisista oli jäänyt sulattamatta lautaselle päästyään. Pihvit olivat hyviä ja sentään lämpimiä. Illalla oli rahvamajalla soittamassa bändi ja tanssit kruunasivat juhannusaaton. Petri meni katsomaan paikallista meininkiä meikäläisen jäätyä sään vuoksi sisätiloihin veneeseen. Juhannuskokko jäi polttamatta myrskyn vuoksi. Paikalliset olivat kasanneet sinne vanhoja veneitä ja jopa vuodevaatteita poltettavaksi. Jääköhän ne nyt sitten kokkoon vuosikertaa 2013?


Juhannustie


Jaanitantsut

24.6.2012 Pranglissa

Jälleen aamu alkoi ankean synkeänä ja sateisena. Viivyttelimme ja sitten lähdimme katsastamaan lisää tästä merkillisestä paikasta. Kirkko ja hautausmaa oli nähtävyys sinänsä. Enpä ole ennen nähnyt ahomaisemaan tehtyä hautausmaata, jossa maasto sai kumpuilla kaikessa rauhassa ja haavat ja katajat kasvaa siellä, missä halusivat. Haudat olivat vanhoja suurimmalta osaltaan ja nimissä näkyi rantaruotsalaisuus. Tämäkin saari on ollut heidän asuttamansa aikaisemmin. Pari paikallista vanhaa naista tuli lehminensä hymysuin meitä vastaan ja toivottivat "tere" -huudahduksin meille mukavaa päivää. Tällaista näkyä en muista nähneeni kuin mummolassa 1960-luvulla. Miten ihanaa alkuperäistä nämä pranglilaiset ovatkaan! Satamasta lähtee yhteysalus Leppneemeen, johon Tallinnasta tulleet varsinkin tänään juhannuspäivänä ovat sankoin joukoin menneet. Satama on hiljentynyt, mutta me jäämme vielä ja aikautaulua ei meidän lähdölle ole.


Kodin rauhaa


Kalamaja


Vessahuumoria1


Vessahuumoria2

Petri kirjoittaa:

25.6. klo 12.50 - 16.25

Ei häda midagi! Silti oli aika tuima lähtö navakkaan vastatuuleen ja maininkeihin kapeasta aallonmurtajasta. Linjat näkyivät, mutta aallot painoivat sivuun, eikä voinut tietää, missä lähin kivi väijyy. Lopulta uskallan ottaa läntisen kurssin ja helpottaa. Nygrundin pohjoispoiju löytyy helposti. Tallinn madal vilauttaa itseään sen verran, että tiedän, milloin voi kääntää etelämmäs. Aegnan majakka löytyy huononevan näkyvyyden takia vasta myöhään, ajoissa kuitenkin. Sataa melkein koko ajan. Genoa auttaa hetken. Uusi takki on todella hintansa väärtti. Ennen Pirittaa taivas sitten todella repeää, enkä hetkeen näe rantaa ollenkaan. Aika ihme onkin, että rantauduttaessa paistaa aurinko lämpimästi! Satama on saanut uuden edustavamman ilmeen sitten viime käynnin noin 10 vuotta sitten. Veneitä on paljon enemmän, samoin palveluita. Alun kovassa kyydissä aukesi tukkiutunut viemärikin.