Silja kirjoittaa:

26. - 29.6.2012 Piritassa

       Viisi yötä vierähti Piritassa ja kolmena päivänä luonamme kävi sähkömiehiä, jotka kuumeisesti yrittivät saada sähköongelmaamme ratkaistua. Suomalainen firman omistaja käyttäytyi tosi töykeästi eikä palvelualttiudesta ollut tietoakaan. Vihdoin kolmannella kerralla tuli kaksi venäjää puhuvaa miestä ja he pistivät hihat heilumaan siihen malliin, että kaikki tuli kuntoon. Muuten päivät sujuivat auringosta nautiskellen ja ostoksia tehden. Piritassa järjestettiin samaan aikaan surffilautailun nuorten EM-kisat ja paikalla oli kansainvälistä porukkaa paljon.


Piritan satamaa


Olympiatunnelmaa vuodelta 1980

30.6 - 1.7.2012 Naissaaressa

       Naissaari osoittautui mielenkiintoiseksi paikaksi täynnä neuvostoajan muistoja. Satama oli kurjan näköinen. Palveluina löytyi ainoastaan ravintola, mutta se riitti meille. Ruokana siellä sai kylläkin ainoastaan ranskalaisia ja pihviä 10,- euron hintaan. Ei kiitos! Kylän ”keskustaan” mentiin ikiaikaisella junalla ja kahvilasta sai kaikkea muuta paitsi kahvia. Tuntui hyytävältä käydä neuvostosotilaiden majapaikassa, johon he olivat jättäneet henkilökohtaisia tavaroitaan mm. vaatteita ja seinällä olevan vuoden 1992 kalenterin. Katot roikkuivat joissakin huoneissa niin uhkaavasti ettei arvannut sisälle mennä.


Ruusuinen Naissaar


Kohta turistit saa kyytiä

2. - 3.7.2012 Väike-Pakrissa

       Päätettiin mennä ankkuriin Väike-Pakrin edustalle ja saari näytti hienolta. Sinne sitten kumiveneellä ja tutkimaan saaren mysteerejä. Ilma oli helteinen ja oli kiva kävellä saarella kulkevia polkuja pitkin. Siellä jopa rakennettiin uutta taloa. Petri katseli huolestuneena veneen suuntaan, sillä sitä ei näkynyt juuri siltä kohtaa saarta. Sanoin, että puut varmaan ovat edessä. Kuljettuamme vielä jonkin matkaa menimme saaren rantaan ja Petri kysyi, että näyttääkö minusta siltä, että onko vene kulkeutunut kauemmas. Kyllä näin oli! Veneemme lähestyi jo uhkaavasti Paldiskiin menevää laivaväylää. Se oli irronnut ankkuristaan! Nyt Petri sai vipinää kinttuihinsa ja äkkiä kumiveneelle. Hurjan soutamisen jälkeen hän saavuttikin veneen ja ohjasi sen lähemmäs rantaa. Siinä rytäkässä diesel pääsi just loppumaan ja moottori haukkaamaan ilmaa, josta aiheutuikin monen päivän Siperia. Moottori ei enää käynnistynyt ja yritimme purjein päästä Paldiskiin ja saada apua joltain. Mauri ystävällisesti yritti puhelimitse opastaa meitä ja piti löysäillä ruuvia ja vemputtaa käsipumppua. Paldiskissa oli erittäin ystävällinen vastaanotto, mutta apua varsinaiseen ongelmaamme emme saaneet. Satamakapteeni käytti Petriä jopa kaupassa autollaan ja toivotti meille kaikkea hyvää kuitenkin jatkossa. Päätimme purjehtia Lohusaluun, johon tuulet meidät hyvin saattelisivat.

Sanni Väike-Pakrin edustalla

3. - 4.7.2012 Lohusalussa

       Lohusalun palvelut ovat aina hyvät lukuunottamatta kaupan puuttumista. Meille se ei kuitenkaan ollutkaan nyt tarpeen, kun saatiin muonavarastoa täydennettyä Paldiskissa. Käytiin syömässä viereisessä ravintolassa ja sitten saunaan ja suihkuun. Huomenna yritetään seuraavan kerran moottorin käynnistymistä.

       Aamulla herättyämme teimme töitä moottorin kanssa, mutta hellepäivän vuoksi läheinen ihana hiekkaranta houkutteli ja menimme vähäksi aikaa sinne köllöttelemään. Sen jälkeen Petri yritti kysyä satamatoimistosta, että onko heillä tietoa kenestäkään, joka voisi auttaa meitä moottorin kanssa. Ei ollut. Onneksi veneelle palatessaan Petri meni satama-alueella olevaan parakkiin, jossa paikallinen rasvanäppi Veljo nimeltään rassasi ruohonleikkuriaan. Hän tuli ystävällisesti katsomaan moottoria ja sanoi ymmärtävänsä paremmin bensakoneista. Hain netistä ohjeita veneihmisten keskustelupalstalta ja hän teki sen mukaan. Moottori olikin jo hyvin lähellä käynnistymistä, mutta ei kuitenkaan. Veljo istui hetken kanssamme oluen ääressä ennen kotiinlähtöään. Hän puhui hyvää suomea ja saimme tietää, että oli kiinnostunut niin paljon kulttuuristamme, että oli lukenut suomenkielistä kirjallisuutta ja katsonut Suomen televisio-ohjelmia. Hienoa! Hänen poikansa työskenteli Suomessa IT-alalla ja hän oli ylpeä siitä, että koko perhe osasi suomen kieltä.

       Seuraavana aamuna teimme Petrin kanssa urakalla töitä moottorin eteen ja lopulta se käynnistyi. Viereisen veneen pariskunta taisi katsella ihmeissään riemuamme veneen kannella. Ei muuta kuin suihkuun ja kohti uusia seikkailuja!



Petri kirjoittaa:

29.6.

On meitä koeteltu vitsauksilla. Onko suurempi sähkön puute vai sähkömies, en tiedä. Minutkin on väkipakolla raahattu juhannusta myöten leikkimään sähkömiestä, millaista minusta ei ikinä kasva. Kaiken maailman hattivateilla, niin hyvää tarkoittavatkin, on ollut erilaisia mielipiteitä esim. koneen lataustehosta tai erilaisten akkujen yhdistämisestä. Minä siinä sitten välissä yritän kolmella kielellä selittää ja neljännellä ymmärtää tai olla jotain mieltä. Paikallinen Baltic Boat on järjestänyt meille harmaita hiuksia ukoillaan, jotka ovat pitkään odotuttaneet, päiväkaudet. Vasta tänään muuttui kaikki kun manasin, että Petrinpäivänä onnistuu kaikki. Ja harasoo niin kävikin. Kamojen siirtelyn täysi myrsky ja veneen uumenien kaivuu, mittailu ja monta slaavilaista sanapartta. Miinus ja plus ovat yhtäkaikki yhteisiä sanoja. Plus-merkkinen ulottuvuus havaittiin posahtaneeksi. Näin oli vihdoin ongelma ratkaistu ja jopa uusi uljas laturi asennettu. Toden totta alkoi onnistua. Jopa jäätävät kaikista mahdollisista ilmansuunnista pukkaavat tuulet hellittivät, pilvet karkasivat ja aurinko armahti. Illalla pärjää jo t-paidassa. Kärrypoika toi laivaan jokusen virvokkeen ja olemme valmiit jatkamaan matkaa, me ja navigaattori, me ja kaikki 300 ampeeria.

 

30.6 klo 11.20-13.50

Pirittassa on tosi innokasta, suorastaan fanaattista purjehdusharrastusta, mitä en ole nähnyt missään muualla. Kovasti nuorempia komennellaankin. Kaikki toimii täällä täsmällisesti ja laskemoidusti, vaan mahtaako siinä enää olla purjehduksen iloa?

Meillä oli kyllä kiva sivumyötis Naissaareen. Nyt toimii navigaattorikin ja olikin kovin vaivatonta.

1.7 klo 10.45-19.20

Naissaari ei menetä mystisyydestään yhtään käynnin jälkeen. Rannat ovat fantastiset, metsä lähes luonnontilainen. Hyttyset käyvät raa ´asti kimppuun. Militaristisia jäänteitä on runsaasti. Lasten leikkipaikalla on miina ja ohjus laukaisualustoineen, joiden purkamista tenavat voivat harjoitella.

Tänään on lähes pläkä. Dieseli-ilma. Väike-Pakrin rannat vaikuttavat sopivilta ankkuroimiseen. Helle on alkanut, mutta taas pukkaa iltaa myöten sadetta.



Lasten leikkikaluja Naissaaressa



Lenin


Neuvostokeittiö


Tilataideteos Naissaaressa

3.7 klo 15.30-18.10. Paldiski-Lohusalu

4.7.

Oli niin väsy olo eilen, ettei jaksanut edes kirjoittaa.

Kun oltiin tultu Väike-Pakrin edustalle ankkuriin, pyörittivät tuulet meitä sinne tänne. Sain houkuteltua Siljan kumiveneeseen, mutta keulaportaiden kautta olisi ollut vaikeampaa kuin perästä, sainpahan veneestä siellä hyvän otteen. Pääsemme katajaiselle Pakrille katselemaan lukiusia outoja kivijalkoja ja rantajyrkänteitä. Metsmaasikoita poimimme. Itse Väinämöinen liehupartoineen rakentaa uutta taloa saarelle. Tämän näimme ja löytyi se ranta, mihin hirsistä päätellen suunnitellaan laituria. Nyt aloin ihmetellen Siljalta kysellä, että eikö vene olekin ihmeen kaukana! Oli se. Tuli juoksureissu kumiveneelle ja maratonsoutu veneelle, joka päivän puuskien kiidättämänä lähestyi Paldiskia. Tiesin sentään, että kumivenoseni kevyempänä saavuttaisi Sannia. Sain koneen käyntiin ja jyskytin lähelle rantaa. Laskiessani ankkuria kone oudosti yskähti ja sammui.

Tästä se helvetti alkoi. Dieseliä ei saa IKINÄ päästää polttoainetta vaille. Naputimme pumpputikkua kuin paholaiset sähköttäen epätoivoisia toiveitamme Pakrin jumalille toivoa vailla sormet miltei verillä ja käsivarret turtina. Ankkuri oli sotkeutunut palloksi kettinkiinsä. Köysi oli ollut myös liian lyhyt. Mikään selitys ei auttanut, luottamus ankkurissa oloon oli mennyt. Sää oli kuitenkin lämmennyt ja tuuli olematon. Omat fiilikseni yön ”päivystysvuorolla” jo kohosivat höystettynä hyvällä musalla ja miltei kokonaisella kuulla. Silja oli myös aamulla itse aurinko. Venkutimme yhdessä öljytikkua ja kerran örähti moottori, mutta vain sen kerran.

Lähdimme Paldiskiin hakemaan apua, hinkuttamaan vasten kolkkoa laivanlastauslaiturin betonia. Tietenkin olimme lainsuojattomia kaupallisessa satamassa, mutta ystävällinen nuori poika soitti puolestamme satamakapteenille. Hän oli kovin ystävällinen vanha merikarhu, muttei yllätykseksemme saanut koko Paldiskista löytymään dieselmiestä. Mutta ensimmäistä kertaa elämässäni sain taksikuskiksi oikean merikapteenin. Hän vielä teki sen hyvää hyvyyttään, kuskasi ruokakauppaan ja takaisin. Mies oli ollut kapteenina Tallinn-nimisellä laivalla ennen Georg Otsia.

Ahtaasta paikasta oli vaikea lähteä purjein heikkoon tuuleen. Sivumyötiksellä päästään kuitenkin upealla purjehduksella Lohusaluun. Tyyntyvä tuuli juuri ja juuri jaksaa lopussa. Ymmärtäväinen paikallinen satamakapteeni ohjaa meidät aallonmurtajan päähän. Täällä somassa kelissä mukavuuksien äärellä asenne koneasioihin muuttuu. Vemputamme väliin vipua, väliin tänään jo rantalomailemme. Rantaraitilla kuulostelen, josko mitään apua olisi saatavilla. Tavallinen vastaus on: Tallinnasta saa. Lukuisten ohjeiden viidakko oli vain mieltä hämmentämässä. Olisi vain vemputin ja ruuvi, jonka juurelta joko pursuaisi öljyä tai sitten ei. Vihdoin löytyi Veljo verstaskontin takaa, sen lokinpesän merenpuolelta, jonka munien hautoja aina ohittaessa pahaenteisesti rääkäisi. Veljo on luihu sataman poika läheisestä kylästä. Hieman yksinkertainen, ajattelen, mutta kaikkea muuta! Hän oli tosi terävä tyyppi. Mekaanikkona hahmotti heti paikalla dieselkoneen, vaikkei ollut sellaisia ikinä korjannut. Suomea puhumaan hän oli oppinut suoraan kirjoja lukemalla. Netin ohjeista oli heti apua ja yhteispelillä saimme koneen käynnistymään iloisesti. Nyt on tehtävänä enää saada kone pysymään käynnissä, mutta tiedämme, ettei se enää vaadi muuta kuin ahkeraa pumppausta. Ilmakuplat on saatu pois, on vain saatava aikaan PAINETTA, kaikkien muskeleiden takaa hirmuinen paine.


Vemputin-veneilijän Siperia